Savon Erämessut kokoaa toukokuussa 2017 noin 30 000 luonnosta kiinnostunutta messuvierasta. Sekalaiseen seurakuntaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, niin kuin pitääkin.
Yksi on kiinnostunut kalastuksesta, toinen metsästyksestä, kolmas marjastuksesta ja sienestyksestä. Joukossa on myös niitä, joita ilahduttaa eniten yksinkertainen patikointi ja nokipannukahvit luonnon hellässä helmassa. Ja onpa meitäkin, joille luonnossa liikkuminen merkitsee kaikkea tätä.
Sanotaan, että suomalaiset ovat metsäkansaa. Tulemme toimeen luonnossa. Osaamme elää sen ehdoilla. Mutta onko näin myös tulevaisuudessa?
Luulen, että luonnossa elämisen ja olemisen taidot eivät siirry itsestään tuleville sukupolville. Jonkinlaisesta luonnosta vieraantumisesta on jo pieniä singaaleja. Kesämökki korvessa kuuluu yhä harvemmin suomalaiseen unelmaan. Kaupunkiloma Keski-Euroopassa korvaa usein vaivalloiseksi koetun luontovaelluksen. Varsinkin ruuhka-Suomessa nuorilla ei välttämättä ole mahdollisuuksia elää elävässä kosketuksessa luontoäidin kanssa. Älypuhelimen hively vie ajan, ellei vanhemmilla tai kavereilla ole mahdollisuuksia tarjota kyytiä ulos ruutukaava-alueelta kohti korven seikkailuja.
Tarjoan mieluusti lapsilleni yhden Linnanmäki-päivän kesässä. Samalla toivon, että he oppisivat nauttimaan myös siitä, mikä on aitoa ja ilmaista: puhdas luonto ja keskinäinen yhteys ihmisten välillä. Saunan tuoksu, ystävän hymy ja kuikan huuto tyvenen järven rannalla.
Savon Erämessut puolustaa luonnon arvot tunnustavaa suomalaista eräkulttuuria. Erityisen iloinen olen siitä, että vuonna 2017 Erämessut tukee nuorisoa hyvien harrastusten pariin kutsumalla messuille 4000 alakoulun oppilasta ja opettajaa.
Joka oppii liikkumaan luonnossa ja elämään sen ehdoilla, aavistaa välttämättä myös sen, kuinka riippuvaisia me ihmiset olemme luomakunnan eheydestä. Joka metsästää kaiken riistan tai tyhjentää joet kaloista, varastaa tulevilta sukupolvilta ja ampuu myös itseään jalkaan. Kuka voi syödä tyhjästä jääkaapista? Ei kuollut lehmä lypsä eikä lämmitä.
Metsästys ja riistanhoito kuuluvat yhteen. Tosi metsästäjä on myös tosi luonnonsuojelija. Vanhan testamentin ikivanha viisaus sanoo, että luomakunta on puutarha ja ihminen on asetettu sen lempeäksi hoitajaksi. Luonto on yhteinen lahja, jota pitää sekä viljellä että varjella. Satoa saa kaataa, kunhan samalla huolehtii myös sen kasvattamisesta. Tätä ei voi delegoida johtajille. Se kuuluu meille kaikille Luojan luomina ihmisinä.
Toivotan iloa ja uteliaisuutta kaikille Savon Erämessujen vieraille!
Jari Jolkkonen
Kuopion hiippakunnan piispa